Joulukuun toinen

Käytöskukka, osa 2: Rohkeus Lauantain kiireetön aamupala olkoon kruunattu laatukahvilla, kiitos joulukalenterin toisen päivän yllätyksen. Tuore, vastajauhettu kahvi tuoksuu valtavan hyvältä. Hassua, mutta se on monesti hajuvesikaupoissa juuri neutraloiva kahvinpapupurkki tuoksuu parhaalta.

Illalla pohdittiin pikkuisen kanssa ystävyyssuhteiden kiemuroita. Muistot tulvivat mieleen omilta kouluajoilta. Muistin, miltä tuntui olla hetkittäin hyljeksitty ja kiusattu. Omalle lapselleen en samaa kokemusta halua kannettavakseen. Osaisipa antaa oikeita neuvoja omalleen. Mutta mutkia on jo pienten ihmisten suhteissa. Sääli.

Sairaalassa pysähdyin miettimään elämän haurautta ja odottamattomuutta. Mietin inhimillisyyttä ja sen rajoja. Toivoin huojennusta hankalaan oloon. Koin valtavaa voimattomuutta sen edessä, ettei itse voi paljoakaan tehdä. Voi vain kunnioittaa sairaan toiveita ja mahdollisuuksien mukaan kohentaa olotilaa. Tärkein mitä haluan hänen tietävän, on että välitän edelleen, huolimatta fyysisistä muutoksista tai niitä, ettei voimia ole kuin muutamaan vuorovaikutuksen minuuttiin. Liikutuin kotimatkalla kyyneliin. Kaikki on niin lopullista.

Rakas, rauhoittava ääni vei illasta yöhön. Jotkut asiat elämässä ovat sentään hyvin.

Joulukuun ensimmäinen

Käytöskukka, osa 1: Ylpeys Kaivoin arkistojen kätköistä lapsuuden suuren suosikkini. Näissä on edelleen opetusta kerrakseen. Nostalgisoikaa, oi toverit!

Taustalla soi: Jouluradio Makujen Maisteri on tehnyt minulle elämäni hienoimman joulukalenterin. Se on suuri pahvilaatikko täynnä numeroituja paketteja. Heti aamulla avasin ensimmäisen käärön. Kuvasta voitte ihastella sisältöä. Ilta onkin kulunut kirjan inspiroivia sivuja lehteillen. Toinen toistaan ihanampia, pieniä asioita, joilla voi rakentaa joulua kotiin.

Illalla oltiin Pikkuisen koululuokan pikkujouluissa. Lavalle marssitettiin tanssiesityksiä ja tietokilpailuja. Minunkin viisauttani mitattiin kouluaisvisassa, tosin hieman heikolla menestyksellä. Mutta lapsen usko ylivertaisuuteeni näyttää olevan joskus aikojen saatossa lunastettu. Visassa lapsen tuli viitata, jos uskoi vanhempansa osaavan vastata kysymyksen. Pikkuinen oli koko ajan käsi pystyssä, sillä seurauksella, että jouduin vastaamaan mm. kysymykseen "Mitä Nehemias teki ilahduttaakseen vaimoaan?" Kaksimielisen ajatusten jälkeen mieleen tuli ensimmäisenä siivoaminen. Tietääkö kukaan? Ilta huipentui näytelmään, jossa sain suuren kunnian esittää esirippua. Mutta ilta oli mukava. Siirsi murheita hetkellä. Glögi maistui jo joululta ja poskilla loisti lopulta puna.

Tonttuja liikkeellä

Enkeleitä, onko heitä? Luulenpa, että on. Posti toi minulle tänään yllätyspaketin toiselta puolelta Suomea. Suurella Sydämellä-blogin emäntä oli pakannut ajatuksella minulle jännittävän, melko painavan paketin. Malttamaton kun olen, en jaksanut jouluun, vaan avasin salaisuuden jo nyt, joulukuun ja ensimmäisen adventtiviikon kunniaksi. Kiitos! Olet aarre <3

Jos

Jos minulla olisi yksi toteutuva toivomus, käyttäisin sen nyt. Jos saisin, ottaisin tulevat tapahtumat pois pikkuiseni hartioilta. Jos voisin, tekisin sinut ehjäksi taas. Nostaisin junan raiteilleen ja elämä jatkaisi kulkuaan, kuten sen kuuluisi jatkaa.

Mutta minulla ei ole toivomusta. Minulla ei ole valtaa. Tänään istun kotona, ajatellen sinua. En tiedä onko aikaa tunteja, päiviä vai peräti viikkoja. Joka tapauksessa aikaa on liian vähän. Meille kaikille vain elämän silmänräpäys. Sinulle kuin perhosen siiven isku. Vääjäämättömien jäähyväisten aika. Enkä minä osaa aloittaa hyvästejä.

Jos voisin, istuisin tänään vieressäsi. Sanoisin, ettei pelättävää ole. Vaikka itse pelkään tulevaa niin, etten uskalla katsoa itseäni silmiin. Kertoisin, miten paljon olen sinua oppinut rakastamaan. Miten paljon pikkuinen rakastaa. Kertoisin kunnioituksesta, yhteisen ajan merkityksestä. Siitä, että olet sydämessäni aina.

Mutta ehkä sinä tiedätkin sen jo.

Joulumielen metsästys

Joulukuu on ihan nurkan takana. Ja minun joulumieleni on kai jossain eksyneenä, kymmenien kilometrien päässä. Jos ei tuuli pian käänny, läheiset jäävät ilman lahjakääröjä, koti ilman tuoksua ja syliin kietovaa tunnelmaa. Mikä minua, joluihmiseksi maailmaan syntynyttä vaivaa? Aikaisempina vuosina tähän aikaan, joulukortit ovat odottaneet siististi postin jakelukeskuksessa. Nyt olen sytyttänyt pienen aihion kortin ideaksi. En enempää.

Stockmannin jouluosasto on ollut vuosia ihanuuksian aarreaitta. Sielultaa jokainen joulun lapsi syttyy odotukseen viimeistään siellä. Tänä vuonna pyörähdin osastolla vain ohimennen Pikkuisen ja Herra Pähkinäisen odottaessa kahvikupposelle. Olihan siellä kaunista ja ostinkin jotain pientä. Mutta sydämestä pulppuva hihkunta oli vaiennut.

Ehkei joulun henki minua kuitenkaan tyystin ole hylännyt. Koti on saanut valot ikkunoihin, kasa lumipalloja piristää takan reunusta. Ja mikä parasta. Sain vihdoin hankittua manttelitakkaani sydämen. Bioetanoli palaa puhtaasti oikealla liekillä. Ja takan edustalla istuessa olo kohenee.

Tästä joulusta tulee erilainen. Tiedän sen. Surullinen. Ja toisaalta rakkauden täyteinen. Elämän jokainen sävy tulee olemaan läsnä. Vaikken tahtoisikaan.

Kilpajuoksu ajan kanssa

Lehtokotilo on ollut vaiti. Ei siksi, ettei asiaa olisi. Moni asia ja ajatus odottaa tulevansa kerrotuksi.

Hiljaisuus johtuu yksinkertaisesti kiireestä. Työt ovat haukanneet ison loven päivästä. Olen ollut iltaisin väsyneempi. Harmittaa, kun ei ehdi viettää aikaa ihmisten kanssa, joita haluaisi tavata. Joulu odottaa valmistelijaansa vasta utuisena ajatuksena jossain mielen perukoilla.

Illalla ajeltiin kuitenkin pikkuisen kanssa tapaamaan molemmille rakasta ihmistä sairaalaan. Tuntui tärkeältä istua tovi sängyn vieressä. Nähdä hymy kasvoilla. Olla läsnä. Ja toisaalta, lähtiessä sydämessä painoi huoli. Olisin halunnut kantaa heikentyneelle voimaa. Sanoa, että huomenna kaikki on paremmin.

Voimaantunut

Taustalla soi. Chisu: Sama Nainen Olen ollut viime viikkoina onnellinen. Harmaat päivät eivät ole painaneet kivinä kengissä. Taivaalta putoilevat rännän rippeet eivät ole saaneet lauluani taukoamaan. Olen täynnä voima ja kauneutta.

Tänään sen tajuan. Kun kiire ja velvollisuudet tekevät välimatkaa. Päivä oli pitkä ja vaativa. Työ haukkasi minusta tänään palasen leijonan nälkäisellä kidalla. Huomiseksi jäi paljon tehtävää. Seuraavina viikkoina hyppään kiihtyvän karusellin kyytiin ja pidän tiukasti kiinni toivoen, että jaksan. Inhoan jo nyt sanaa sikainfluenssarokote.

Puhelimessa vaihdetut kuulumiset nostavat ikävän pintaan. Molemmilla on velvollisuuksia toisaalla. Mutta myönteinen kaipaus on ihana tunne. Se kertoo, että jotain on tapahtumassa.

Kissalaakson kuningas

Taustalla soi. Stray Cats: Stray Cat Strut Tuuli on ajanut kissalaakson ylle tummia pilviä. Laakson kuningas, Herra Huu aka Onni haavoittui öisen kadun vallanjakotaistossa.

Maaseudun asukkina Onni on saanut vapaana mittailla pellon piennarta, rottia ja hiiriä tappaen. Nyt lähiön rajoittuneisuus aiheuttaa yöllisiä ulvontakohtauksia ja vapauden jano ajaa karkulaisen pikaisiin ovenrakopuikahduksiin. Luonnon kutsu on valtava.

Mutta surkea oli viimeisen karkuretken loppu. Huu kömpi kotiin pahasti pölyttyneenä, neulasia ja hiekkaa turkissaan. Silmä vuosi verta. Eläinlääkäri arvioi heti vamman vakavaksi. Jopa silmän poistosta puhuttiin. Ja minulta tuli tietenkin itku. Seuraavana päivänä silmälääkäri onneksi lievensi tuomiota. Operoi Onnin. Kotiin lähdettiin vetelän ja paijauksenhaluisen kollin kanssa. Tippoja on viittä sorttia, lisäksi kipulääkettä ja antibioottia. On laadittava jääkaapin oveen exel-taulukko, jotta muistaa jokaisen tipan ajallaan. Mutta minä herään vaikka keskellä yötä, kunhan saan Kissalaakson Kuninkaan taas kuntoon.

Jos joku kurkistaisi nyt ikkunasta, näky lähentelisi idylliä. Kissa kehrää kerällä jaloissani ja minä luen Kirjastokissasta. Iowalaisen pikkukaupungin kirjaston palautusluukusta löytyi kylmänä tammikuun aamuna 1988 kohmeinen kissa. Kirjasto päätti adoptoida kissan, ja sille annettiin nimi Dewey Readmore Books, vanhan kirjastoluokituksen mukaan. Deweystä tuli kaikkien kirjastossa kävijöiden lemmikki. Kissa myös toi kirjastolle ja Spencerin kaupungille valtavasti julkisuutta. Deweysta kirjoitettiin lukuisissa lehdissä, se esiintyi kirjoissa ja televisiossa ja oli jopa japanilaisen dokumenttivideon tähti. Lopulta kissa muutti taloudellisissa vaikeuksissa kamppailleen pikkukaupungin ja sen asukkaiden kohtalon.

Sellaisia sydämenmurskaajia ne kissat totisesti ovat.

Hetki

Taustalla soi. Sting: Shape of My Heart Miten tulinkaan maalanneeksi sieluuni maiseman meistä kahdesta.
Sotkuisen pöydän ääressä.
Minä luen sinulle uutisia kahisevasta sanomalehdestä.
Sinä kuorit mandariineja.
Puhumme arkisista asioista, joista olet kantanut huolta.
Huomaan, etten ole muistanut huolestua tulevasta.
En tästä päivästä.
Väittävät, että aikuiseksi kasvettuaan sydän kuolee.
Äly ottaa vallan, tunteita ei enää tarvita.
Mutta minä tarvitsen.
Elääkseni.

Kaksi isää

Taustalla soi. Ben E. King: Stand By Me Kaksi isää. Kaksi sukupolvea. Oma isäni. Lapseni isä. Hyvän isän mittaisia miehiä molemmat.

Oma isä, joka on opettanut minulle paljon. Hän, joka on seissyt monessa tilanteessa hiljaa taustalla. Uskoen minuun. Mies, jolle minä olen minä. Oli lupa kapinoida ja kyseenalaistaa. Lupa itkeä ja tulla polvelle puhallettavaksi. Lupa ihastua elämään ja lupa tulla takaisin.

Lapseni isä. Hän, joka ei ollut koskaan nuori tai haparoiva isänä. Pienellä kolmen ja puolen kilon pojan pätkällä oli heti paikka sylissäsi ja sydämessäsi. Lapsella on lupa tulla syliin. Lupa kysyä. Lupa ihmetellä. Lupa olla kiukkuinen. Lupa hassutella. Lupa olla pieni. Lupa kasvaa isoksi. Lupa rakastaa.

Lapsen sielu on kuin lapsi itse.
Sitä ei saa kiinni juoksemalla perässä.
On seistävä hiljaa paikoillaan.
Ja rakkaudesta se tulee pian itse takaisin.
- Arthur Miller